keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Iloa ja elämyksiä kulttuurista: Loppuhuipennus

 Kellomekkoja, historiaa, läskibasson rytmittämää musiikkia, vanhoja Amerikan autoja... nämä ovat vain pintaraapaisu modernista pin up -kulttuurista.

Itse sukelsin tähän maailmaan noin vuonna 2013, selvittyäni toisesta alakulttuurista. Rakastuin pin up -kuvien estetiikkaan, 50-luvun tyyliin ja sen modernisoituun olomuotoon ja pystybasson läiskeeseen. Tyyli ja kulttuuri vei mennessään.

Aluksi oli hankala löytää sielunsisaria. Internet on kuitenkin ihmeellinen maa, ja pikkuhiljaa aloin tutustumaan muihin samanhenkisiin ihmisiin. Opin, että pin up, rockabilly ja fiftari eivät ole synonyymeja toisilleen, vaikka jakavatkin paljon samoja tyylipiirteitä. Seurasin pukeutumisvinkkejä, harjoittelin kampausten tekoa, päivitin vaatekaappia. 

Tänä päivänä ylläpidän Suomen suurinta (ja ehdottomasti parasta!) pin up- facebookryhmää, josta riittää iloa jokaiselle päivälle. Ehkä kauneinta tässä alakulttuurissa on se, että kaikki ovat kauniita. Ikään, kokoon, väriin tai muuhun turhaan katsomatta. Ketään ei katsota alaspäin, aloittelijat on otettu mukaan lämpimästi, sillä jokainen muistaa, kuinka itse on aloitellut harrastustaan tällä saralla. Yli tuhannen naisen ryhmässä jaetaan auliisti neuvoja ja vinkkejä, tuetaan toisia ja varsinkin muistetaan kehua. Minun kokemuksella tämä on aika harvinainen piirre isossa naisporukassa. Jokainen saa tuntea kuuluvansa joukkoon. 

Todella monelle tyylilaji on ollut apu itsetunto-ongelmiin. Usea on kertonut, että on löytänyt naisellisuutensa tyylin myötä. Osa vasta vanhempana, ja ei olekaan harvinaista, että mummuikäisetkin ovat hurahtaneet tähän maailmaan.

Myös ulkopuolisille meistä on iloa. Hulmuava kellomekko, rullakampaus, punaiset huulet ja kissansilmärajaukset kiinnittävät huomion kadulla, ja usein tuntemattomatkin uskaltautuvat puhuttelemaan, kyselemään, että mikä tämä juttu on. Ja mielelellämme kerromme, että emme ole menossa teemajuhliin, vaan koko elämä on teemajuhla. Minua lähestyvät varsinkin mummut, jotka ihastelevat ja muistelevat kuinka heilläkin nuoruudessaan on ollut hulmuavat helmat ja kaunis kampaus. Papat muistelevat yleensä nuoruuden heilojaan. Ikäluokkaan katsomatta moni kiittelee, kuinka ihanaa on, että joku uskaltaa erottua joukosta. 

Tänä keväänä myös keräsin rohkeuteni ja hain ensimmäisiin pin up -kisoihini ja pääsin kuuden finalistin joukkoon. Reilu viikko sitten kävin asian tiimoilta kuvauksissa Rovaniemellä ja tapasin muut kilpailijattaret. Itse asiassa matkustin ja yövyin yhdessä kilpasiskon kanssa. Jokainen kisaaja oli täydellinen omalla tavallaan, osa ensimmäisissä kisoissaan kuten minä, osa jo useamman kisan konkareita. Heinäkuun lopussa sitten saan tietää miten minun tässä käy.

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Suomalainen elokuva

 Elävät kuvat. Filminäytelmät. Valkoinen kangas. Elävät valokuvat. Sanat elokuva, valkokangas ja elokuvateatteri keksittiin suomen kieleen 1927, vaikka eläviä kuvia olikin esitetty jo vuodesta 1896. Sanojen takana on kielitieteiden tohtori Artturi Kannisto. Kiitos hänelle.

1911 valmistui mykkä lyhytelokuva Finland. Se kuvattiin Berliinin matkamessuja varten, ja piti sisällään n. 25 minuuttia maisemia Suomesta, alkaen Turun linnasta ja päättyen Tornionjoen maisemiin.

Suomen Filmiteollisuuden logo.
 1919 perustettiin Suomen Filmikuvaamo, jonka nimi vaihtui vuonna 1921 Suomi-Filmiksi. Johtajana toimi Erkki Karu. Hän toimi kuolemaansa saakka maan kahden suurimman elokuvayhtiön, Suomi-Filmin ja Suomen Filmiteollisuuden johtotehtävissä. Karu myös käsikirjoitti ja ohjasi. Karun linja oli hyvin suomalaiskansallinen.

Suomi-Filmiltä mainittakoon Anna-Liisa joka sai ensi-iltansa 1922. Alunperin elokuva filmattiin jo vuonna 1911, mutta käsittelemätön filmi kirjaimellisesti mätäni purkkiin.

Kuitenkin 1920-luvulla filmit olivan tyypillisesti dokumenttielokuvia, kuten propaganda-, opetus- ja järjestöfilmejä.

 Suomalaisen elokuvan kultakaudeksi mainitaan 1930-luku, jolloin teollisuus kehittyi ja kukoisti, katketen kuitenkin Talvisodan syttymiseen 1939. Yllä mainittu Suomen Filmiteollisuus perustettiin vuonna 1934.

 1930-luvulla suomalaisella valkokankaalla loistivat tähtinä mm. Regina Linnanheimo, Tauno Palo ja Ansa Ikonen.

Kolmekymmentäluvun loppupuolella elokuvateollisuuden suuntana oli nationalistinen aatedraama, tunnetuimpina Helmikuun manifesti, Jääkärin Morsian, Aktivistit ja Isoviha. Nämä asetettiin esityskieltoon sodan jälkeen, koska niiden arveltiin olevan poliittisesti vihamielisiä itärajan suuntaan.

 Toinen maailmansota (1939-1944) pysäytti kotimaisen elokuvan kehityksen, mutta Moskovan rauhan aikana valkokankaille saateltu Kulkurin valssi  (yllä vasemmalla) sai kuitenkin valtavan suosion.

Sota-aikana valmistui enimmäkseen komedioita ja romanttisia elokuvia, painopisteinään sosiaalisen identiteetin ja seksuaalisuuden tarkastelu. Loistavina tähtinä edelleen Ansa ja Tauno.

Pula-ajan päätteeksi elokuvateollisuuden asema parani, mutta vain hetkeksi, sillä yleistyvä televisiovastaanotin vaikutti teatterien yleisömääriin.

1950-luvun suurin menestys oli Tuntematon Sotilas, joka tänä päivänäkin on ikoni suomalaisuudelle ja sota-ajalle. Edelleen "Tuntematon" on kaikkien aikojen katsotuin elokuva suomalaisissa elokuvateattereissa ja on saanut menestystä myös ulkomailla. Suomen Filmiteollisuudelle se kuitenkin oli suuri isku verotussyistä.

1960-luvulla elokuvateatterit menettivät aina vain enemmän katsojia televisioille, ja elokuvia tuotettiin kyllä, mutta laatu oli kehnoa. Ammattinäyttelijät olivat pitkässä lakossa ja amatöörit miehittivät heikkolaatuisia elokuvia. Vuosikymmenen loppupuolella ilmestyivät kuitenkin yhä tutut Täällä Pohjantähden Alla ja Akseli ja Elina. Spede Pasanen aloitteli uraansa.

Käytännössä Spede kannatteli Suomalaista elokuvaa yksin koko 1970-luvun. Näihin aikoihin tavattiin valkokankaalta Uuno Turhapuro, esittäjänään Vesa-Matti Loiri. Muita vuosikymmenen mainittavia elokuvia olivat Lampaansyöjät ja Maa on syntinen laulu, joista jälkimmäinen huomattiin myös ulkomailla.

1980-luvulla Renny Harlin raivasi tietään Hollywoodiin.

1990-luvun lopulla kotimainen elokuva heräsi henkiin. Elokuvat Poika ja Ilves, Rukajärven Tie, Häjyt ja Kulkuri ja Joutsen olivat katsotuimpia. Oma ehdoton suosikkini kotimaisista on Pitkä Kuuma Kesä, vuodelta 1999.

2000-luvulla nähtiin laaja kirjo suomalaista elokuvaa, mm. paluuta kansalliseen perinteeseen, elämäkertoja, lastenelokuvia ja vuonna 2006 ensimmäinen pitkä animaatioelokuva Keisarin salaisuus. 2008 sai ensi-iltansa Euroviisuvoittaja Lordin elokuva Dark Floors. 2012 julkaistiin Nightwishin oma elokuva Imaginaerum, vahvasti fantasiavaikutteinen ja yhdysvaltalaisesta Lumiukko-klassikosta ammentava. Tämä tosin on suomalais-kanadalainen tuotanto, mutta monet haluavat laskea Suomen eduksi. Ohjaajana hääräsi Stobe Harju.

Tällä vuosituhannella elokuvia on tehty tiheässä tahdissa, osa hyvin, osa hyvin mielellään. Suomalainen elokuva on huomattu ja saanut kiitosta maailmalla.

2017. Ehdottomasti mielenkiintoisin ensi-ilta lienee uudelleen filmattu Tuntematon Sotilas, joka saa ensi-iltansa 27.19.2017. Elokuvan on ohjannut Aku Louhimies.


tiistai 26. syyskuuta 2017

Novellitehtävä

http://jukkaahola.fi/novelli-rullaverhosilmaluomet/

Tunnustan suoraan, että nyt oli semmonen novelli, notta minulla meni yli hilseen niin että pölähti. Tämä oli rehellisesti aivan liian abstraktia tavaraa minulle, enkä saanut IHAN YHTÄÄN kiinni koko tarinasta. Minä luovutan. Mutta tunnustan sen kuitenkin.

Kulttuuri lisää hyvinvointia.

"Kult­tuu­ri li­sää hy­vin­voin­tia

Taide ja kulttuuritoiminta vaikuttavat hyvinvointiin ja terveyteen. On todettu, että aktiivinen kulttuuriharrastus on yhteydessä koettuun terveyteen, hyvän elämän kokemuksiin, sekä pitkään ikään. Sosiaalinen osallistuminen ja kulttuurin harrastaminen liitetään myös hyvään mielenterveyteen. Aktiivinen ja vapaaehtoinen osallistuminen kulttuuritoimintaan lisää muun muassa yhteisöllisyyttä, osallisuutta, sallivuutta ja vahvistaa luottamusta. Nämä puolestaan vahvistavat hyvinvointiamme ja vähentävät muun muassa yksinäisyyttä. Lisäksi taiteen on todettu tekevän ihmiset luovemmiksi, iloisemmiksi ja aktiivisemmiksi. Yksilötasolla taidekokemukset liittyvät myös parempaan elämänhallintaan.

Terveyttä kulttuurikokemuksista

Kulttuurin ja taiteen avulla voi kaiken ikäisenä nauttia arjen estetiikasta, toteuttaa itseään ja keskittyä mielihyvää tuottaviin asioihin. Niiden harrastaminen opettaa myös sietämään keskeneräisyyttä ja tarttumaan hetkeen. Tutkimusten mukaan kulttuuririennoissa käyminen edistää terveyttä ja lisää elinvuosia. Kulttuurin harrastaja elää kahdesta kolmeen vuotta pidempään kuin kulttuuria vieroksuva. Kulttuuri paitsi edistää mielenterveyttä, se myös merkittävästi vähentää tapaturma- ja väkivaltakuolemia, sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksia sekä aivohalvauskuolemia. Terveyden kannalta olennaisinta näyttää olevan se, että kulttuuriharrastuksiin liittyy yhdessä toimimista.

(Lähde: Suomen mielenterveysseura

Tehtävä parin kanssa. Puhutaan lopuksi näistä ajatuksista yhdessä.

 Lukekaa teksti ja keskustelkaa yhdessä siitä, millaista kulttuuria tai taidetta harrastatte (elokuvat, pelit jne). Kirjoittakaa ajatuksianne ylös.

 Keskustelkaa siitä, miksi harrastatte kyseistä kulttuurimuotoa. Millaisia elämyksiä saatte niistä? Mitä varsinaista hyötyä saatte harrastuksestanne (esim. kaverien näkeminen)?

Liittyykö kulttuuriharrastuksenne jollain tavalla tulevaan ammattiinne? Auttaako se kehittämään teitä ammatillisesti?


******


Kone ei suostunut yhteistyöhön, enkä saanut linkkiä auki, mutta kun allekirjoittaneella on mielenterveyshäiriöitä ja kulttuurialan osa-aikatyö, niin tarvinneeko tässä linkkejä.

Työskentelen siis Swarm Event Managementilla, tuttavallisemmin Swarmilla, bäkkäriemäntänä. Swarm on tuore musiikkitapahtumiin erikoistunut yritys.

Kierrän siis musiikkitapahtumia. Aiemmin olen tehnyt töitä Qstockille, Oulun Tapahtumat Oy:lle, Club Teatrialle ja Oulun Areenalle. Työtehtävät ovat vaihdelleet vuosien ainana, mutta yksi yhdistävä tekijä on aina, ja se on musiikki. Vaikka kyseessä on työ, se on myös henkireikä ja rentoutumista opiskelujen ja muun arkielämän lomassa.

Hyvä keikka on aina elämys, load-inistä load-outiin. Se on sosiaalinen kokemus, kun artistit, työntekijät ja yleisö kohtaavat. Vakiintuneesta työporukasta on muodostunut eräänlainen varaperhe, johon voi tukeutua kaikessa. Työn puolesta näkee myös artisteja ja musiikkityylejä, joita ei muuten omin päin menisi katsomaan. 

Varsinaista hyötyä omaan ammattialaan nähden takahuoneesta ja lavalta ei saa, vaikka tietynlaista asiakaspalvelua sielläkin toimitan. No, kerran korjasin taustalakanan, koska olenhan firman ainoa bäkkärintäti, jonka kädessä neula pysyy.

Ensi viikolla laajennan maailman- ja tapahtumankuvaani ja valtaan The Irish Festival of Oulun.

Oman osaamisen kuvallinen esittely

 Täältä löytyy viime vuoden Halloweenasu -projekti, sisälsi lopulta aika vähän ompelua, mutta sitäkin enemmän luovuutta. Kuitenkin ompelukone, neula ja lanka ja varsinkin tekstiililiima olivat vahvasti edustettuna. Behold, tässä linkissä minä Papa Emeritus II:na.

Ghostin laulaja Papa Emeritus II

tiistai 29. elokuuta 2017

Mediatehtävä 2

 Kävimme viikko sitten kaupunginkirjastossa tutustumassa aikakauslehtiin.

 Hyllyssä ollut valikoima ei huimannut päätä, mutta varmaan asiasta innostuneelle harrastajaompelijalle lehdet tarjoaisivat enemmän. Itseni eli puhtaasti ompelijan kannalta esimerkiksi Suuri Käsityö tarjoilee hieman liikaa neuleita ja virkkuita. Muita selailemiani julkaisuja olivat Kauneimmat Käsityöt, Kotiliesi Käsityö ja Käsitöö.

Tarkempaan tutkimukseen valitsin viimeksi mainitun, eli eestinkielisen vastineen Suurelle Käsityölle. Rehellisyyden nimissä valinta perustui kieleen, sillä en ole koskaan tutustunut kuin suomen ja englannin kielisiin käsityölehtiin.

Mitään yllä mainituista en itselleni tilaisi ammattimielessä, juurikin liian laajan aihekirjon takia, mutta kaavojen toivossa saattaisin hyvinkin lähteä vaikka kirjastoon selailemaan tarjontaa.

Kaavojen ja ohjeiden takia olen käynyt ennen opiskelujen alkua lainaamassa. Silloin mukaan tarttui muistaakseni Burda Stylea.


Mediakorttitehtävää varten kävin tutkimassa Unelmien Käsityöt -lehteä, joka on A-lehtien julkaisema. Hyvin neule- ja virkkauspitoiselta tuntui tämäkin julkaisu. Ehkä jossain on minua varten vain ompeluun keskittyvä lehti.

tiistai 15. elokuuta 2017

Mediatehtävä 1

 Hain Googlella vaatetusalan uutisia, ja päädyin lukemaan kotimaisesta pienyrittäjyydestä. Jutussa Ylen toimittaja Päivi Köngäs haastatteli Iloinen Kettuliini -vaatemerkin omistajaa ja ompelijaa Susan Ruokolaista. Jutussa Ruokolainen kertoo vaatemerkistään, sen synnystä ja olemassaolon syistä, sekä rankasta kilpailusta ulkomaisten halpatuottajien kanssa.

(Yle Uutiset, 24.3.2017 " Yhden naisen yritykset paikkaavat tehdaskatoa - "Sanovat, että mielellään ostan sinulta, kun olet läheltä tai olet suomalainen" ", toimittanut Päivi Köngäs.)


 Vaihdoin vaatetusuutiset muotiuutisiin, ja löysin mielenkiintoisen jutun kansallispuvuista. Haastateltu Marja-Liisa Korkeaoja kertoo omista kansallispuvuistaan, niiden käytöstä, ja siitä kuinka pukukoodi on alkanut murtua myös kansallispukujen osalta.

(Yle Uutiset, 30.7.2017 "Karisevatko pölyt kansallispuvuista, saako rajoja rikkoa? Kerro oman pukusi tarina", toimittanut Päivi Meritähti.)